No niin tässä se nyt sitten on. Se minkä avulla voi sitten muistella
muutaman vuoden päästä, millainen sekopää ja mokailija ihminen
tosissaan voi olla. Aasin selänhän katkaisi kirjoitus, jossa eilen
mokailin taas niin, että heikompaa olisi voinut hirvittää. Joten tässä
on nyt vaadittua kirjoitettua blogi-materiaalia. :D
Ikäähän minulla todellakin löytyy jo melkein lähemmäs kolmeakymmentä
kuin kahta, joten nuoruuden piikkiinkään tätä ei voi enää lätkäistä.
Menin kouluun kamalassa myöhässä, kun herätyskello ei halunnut toimia
samalla aaltopituudella kanssani. Juoksin kauhealla kiireellä luokkaan
ja pyysin opettajalta ruotsin kielellä anteeksi myöhästymistäni. Istun
paikalleni ja ihmettelen miksi luokka on täynnä uppo-outoja ihmisiä,
jotka tuijottavat minua... totean olevani väärässä luokassa. Poistun..
huomaan luokan ulkopuolella, sen lisäksi siis että tukkani on pystyssä,
että myös paitani on väärinpäin. Käännän paidan.. Lähden tallustamaan
kerrosta ylemmäksi..kompastun rappusissa... nousen ylväästi ja yritän
kuitata kompastumiseni vienolla naisellisella hymyllä... kaksi rappusta
ja kompastun uudelleen.. Ei luoja.. No uusi yritys.. menen luokkaan..
taas outoja ihmisiä.. Kunnes tajuan, että on maanantai ja omat tunnit
alkavat vasta kahden tunnin päästä.
Jos nyt tarvitsisi jotain hyötyä löytää tästä asiasta, toivon että
kaikki luulivat minua edes kummalliseksi, ruotsalaiseksi
vaihto-oppilaaksi. :)
tiistai, 6. helmikuu 2007