No niin tässä se nyt sitten on. Se minkä avulla voi sitten muistella muutaman vuoden päästä, millainen sekopää ja mokailija ihminen tosissaan voi olla. Aasin selänhän katkaisi kirjoitus, jossa eilen mokailin taas niin, että heikompaa olisi voinut hirvittää. Joten tässä on nyt vaadittua kirjoitettua blogi-materiaalia. :D

Ikäähän minulla todellakin löytyy jo melkein lähemmäs kolmeakymmentä kuin kahta, joten nuoruuden piikkiinkään tätä ei voi enää lätkäistä.

Menin kouluun kamalassa myöhässä, kun herätyskello ei halunnut toimia samalla aaltopituudella kanssani. Juoksin kauhealla kiireellä luokkaan ja pyysin opettajalta ruotsin kielellä anteeksi myöhästymistäni. Istun paikalleni ja ihmettelen miksi luokka on täynnä uppo-outoja ihmisiä, jotka tuijottavat minua... totean olevani väärässä luokassa. Poistun.. huomaan luokan ulkopuolella, sen lisäksi siis että tukkani on pystyssä, että myös paitani on väärinpäin. Käännän paidan.. Lähden tallustamaan kerrosta ylemmäksi..kompastun rappusissa... nousen ylväästi ja yritän kuitata kompastumiseni vienolla naisellisella hymyllä... kaksi rappusta ja kompastun uudelleen.. Ei luoja.. No uusi yritys.. menen luokkaan.. taas outoja ihmisiä.. Kunnes tajuan, että on maanantai ja omat tunnit alkavat vasta kahden tunnin päästä.

Jos nyt tarvitsisi jotain hyötyä löytää tästä asiasta, toivon että kaikki luulivat minua edes kummalliseksi, ruotsalaiseksi vaihto-oppilaaksi. :)