Aamulla lähdin lenkille... tällä kertaa koira mukana.:) Puolessa välissä lenkkiä totean, etten ottanut nenäliinoja mukaan ja nenä valuu kun vietävä. No kyllä nyt yhden lenkin voi räkää sisäänpäinkin vetää..No tulen sitten sisään takaisin rappukäytävään, kun alakerran mammasti tulee ulos omasta asunnostaan. Se siinä hymyilee ja alkaa juttelemaan.. Meikä on vetänyt räkää sisään litratolkulla.. Se selittää ja selittää ja yhtäkkiä se pärskäyttää aivastuksen. Okei jos se olisi laittanut edes käden eteen... mutta ei... se pärskäyttää sen suoraan mun naamaan.. mä voin nähdä kun ne räkätilsat lentelee, niinkuin hidastetussa filmissä, mut silti mä en ehdi väistämään.. Lasti lentää suoraan mun naamalle.. ja voitte uskoa, et se lasti ei ole mikään pieni. (ei siis puhuta mistään naamalle heiton lastin koosta vaan todellisesta LASTISTA) Aivan kuin se mummeli olisi säästänyt sitä räkää viimeisen vuosikymmenen siellä nenäonteloissaan. Ja ei se ei todellakaan käänny toiseen suuntaan, kun se räkäisee.. se räkäisee ne suoraan päin.. Tuntuu aivan kun sillä olisi jotain henkilökohtaista..

No arvatenkin mulla tulee kauhea paniikki, kun ei ole sitä nenäliinaa mukana ja vetäisen automaattisesti kaikki smöhnät mun hihaan. Siitäkös se mamma riemastuu.. se alkaa antaa tapakasvatusta siitä, että ei kuulu niistää hihaan... siit what a f*** mähän pyyhin naamaltani hänen räkiään enkä omiani. IUUHHH ..Toivotan kohteliaasti hyvää päivänjatkoa ja nielen oman tapakasvatukseni, jossa olisi tehnyt mieli avautua siitä, kuinka kannattaisi opetella laittamaan käsi nenän eteen kun aivastaa... Murrr-rr ... Kotiin kun pääsen tuntuu että koirakin nauraa, kun mun takista roikkuu sellaisia ällönvärisiä tilsoja...

Hyvä aamu...