Olin ihan kokonaan unohtanut blogin olemassaolon, kun satuin törmäämään netissä johonkin ihmiseen, joka hehkutti hauskaa blogia, joka oli sitten kuitenkin jäänyt kesken. Menin uteliaisuudesta katsomaan, mitä hauskaa sieltä löytyi linkin takaa ja hauskuutta riitti kun huomasin, et perhana se oli linkki mun omaan vanhaan blogiin. 
Jatkan siis yleisön pyynnöstä kirjoittelua..
En oikeastaan tiedä mistä pitäisi aloittaa.. Nolouksiahan tässä vuosien varrella kun kuitenkin on ollut enemmän, kuin elettyjä päiviä.. Tyydyn siis jättämään unholaan ne päivät ja aloitan puhtaalta pöydältä..
Tosiaan voisin ehkä enemmän valottaa perhetaustaani, enkä kirjoittele niin anonyymisti. Olen siis kohta 30 vuotias naisihminen ja taloudesta löytyy minun lisäkseni valkoinenpaimenkoira Nala, parsonrusseli Ella (kiukuspäissä lausuttuna Ersebetti) , kaksi kissaa Tiikeri ja Simba. Sen lisäksi perheestä löytyy myös mieheni ja poikani 10v, jotka jostain syystä nimesin vasta tässä eläinten jälkeen.. hmmmm..
Mietin mitä jakaisin tässä kirjoituksessani ja päädyin ihanan hempeään tarinaan viime viikolta..
Viime viikolla päätin hauskuuttaa itseäni ja koiria. Mies makoili sohvalla puuhaten jotain omia juttujaan. Hyppäsin lattialle makaamaan, koska ajattelin leikiskellä hieman Nalan (suurenvalkoisen) kanssa. Valkoisen paimentimen suurta hupia on hyppiä inkkarihyppyjä mun ympärillä ja puhista. (okei kuulostaa pimeältä) Mun tehtävä tässä leikissä on siis leikkiä kuollutta.
No leikki sujui siihen asti, kunnes paikalle pelmahti ärrieri.. Kutsutaan häntä tässä leikissä nyt Ersebeth-kakkaturvaksi. Ellalle tuli kamala huoli, kun näki että mamma makaa kuolleena lattialla ja juoksi saman tien antamaan tekohengitystä. Kieli meni salamana mun kurkkuun ja kävi kitarisat läpi. Muuten jees, mutta Ella oli päässyt salamyhkäisesti murtautumaan kissojen hiekkalaatikolle syömään parhainta herkkuaan. 
Mä tunsin kun sellainen kikkara meni suuhun ja vetäisin sen henkeen. Samantien ponnahdin ylös yökkäillen. En tiedä mikä ajatuksessa oli kamalampaa.. Se, että vetäisin juuri kitusiini paskaa, vai se että kannattaako sitä pulauttaa ulos vai niellä sisään.. Kikkaran kuitenkin tunsi kurkkutorven puolessa välissä.. Tyydyin kakomaan ensin ja todettuani, ettei se tule ulos join litran limua päälle.
Leikin loppu. Valkoinen paimennin meni murjottamaan, koska mamma heräsi kuolleista liian nopeasti, ärrieri patsasteli metrin kokoisena ja oli äärimmäisen onnellinen itsestään, kun sai pelastettua mamman. Kissat makoili takan päällä nauraen partaansa ja mies pissi melkein housuihinsa, kun ei naurultaan saanut henkeä tajutessaan, että olin juuri vetäissyt shaissea kitusiini.
Loppuillan yritin olla röyhtäilemättä. 
Tästä jää varpilla traumat.
Muita vahingossa shaissea syöneitä? Anyone?
